keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Augsburg 1.12.-4.12.2018

Saksan maa tuli tutuksi joulukuun alussa. Tehtiin perheemme ensimmäinen ulkomaan matka saksaan. Tämä oli myös meille kaikille neljälle ensimmäinen kerta, kun lennettiin lentokoneella
Fiinairin koneilla lennettiin. 

Siskoni mieskaveri on asunut 4-vuotta saksassa ja siskoni lähti hänen luokseen pienelle pikavisiitille. Päätin sitten, että meidän sakki lähtee hänen mukaansa. Meidät oli tälle matkalle helppo houkutella, ei tarvinnut kuulla kuin sana joulumarkkinat, keskitysleiri, ja itävallan alpit niin siitä alkoi matkavalmistelut. Kukapa ei saksan joulumarkkinoita haluaisi päästä katsomaan, saatika itävallan alppeja. Niistä nimittäin kaikki saksassa käyneet kertoo ensimmäisenä ja tottakai piti päästä imemään itseensä hieman joulutunnelmaa joulun lähestyessä. Lisäksi olen aina halunnut nähdä alpit ja käydä saksaassa, joten nyt minun elämäni suurin haave toteutui.
Mitä vielä? Edullinen reissu,  kun ei tarvinnut hotellia varata. Yövyttiin ja punkattiin Rikun kämpällä ja se oli hyvä juttu. Saatiin kierrellä samalla porukalla ja tulkkikin oli omasta takaa mukana. Tosin englannilla pärjäsin ihan hyvin paikassa kuin paikassa. 

Lensimme suora lennolla Vantaalta Muncheniin lauantai aamuna. Perjantai-lauantai välisenä yönä ei paljon nukuttanut. Eihän siinä paljon kerinnyt edes yö-unia ottamaan, kun piti jo 3 aikaan yöllä heräillä lähtöön koti Vantaata. Ajoimme siis aamuyön tunneilla Vantaan lentokentälle ja päästessämme perille olimme kyllä hieman tokkuraista porukkaa. Lentokentällä huomasin kuinka muutama muukin oli tullut aikaisin odottamaan omaa lentoaan, jengiä nukkui penkeillä ja olivat ihan väsyneen oloisia. 

Minulla suorastaan hiki virtasi päästä, kun oli niin hiki. Olimme kävelleet pitkin lentokenttää käyneet lippu tarkastuksessa ja kuinkas ollakaan minä tietenkin jouduin meidän sakista turvatarkastuksessa antamaan kunnon rasva näytteet käsistäni ja tuubeistani. Yllätys! Naurettiinkin porukalla, että olen ilmeisesti oikeinkin rikollisen näköinen, kun minut piti ottaa tarkastukseen heti. Omasta tyhmyydestäni sain kärsiä. Matkalaukkuni ajettiin läpivalaisun läpi pariin kertaan ja sen jälkeen henkilökunnalla ilmeisesti kiehahti ja nuori herra toi laukun eteeni ja pyysi avaamaan. Kysyivät onko minulla nesteitä laukussa? No minä siinä sitten selitin, että eipä ole ei. Avattiin laukku ja poika katsoi minua ja totesi, että no mitäs nämä sitten ovat? Ai niin enhän minä tajunnut, että kortisoni rasva tuubi ja perusvoide tuubi luokitellaan nesteiksi. Olin minä siinä sitten nolona hetken aikaa ja naama ihan punaisena. Mitäs tästä opimme? Sanoin heti saksaan päästyämme, että sieltä lähtiessämme katsokaakin sitten, että nuo rasvat laitan muovi laatikkoon heti tarkastuksen yhteydessä. 

Pääsin minä sentään sen turvatarkastuksen läpi.

Sitten istuskeltiin ja odotettiin lennolle pääsyä. Meidät vietiin vielä haitari bussilla sinne lentokoneen viereen. 
Hyvät hyttyrät sentään, kun näimme sen koneen. Sanoin siskolleni, että eivät voi olla tosissaan, että tällä lennetään. Pieni kone, varmaan ehkä vanhempaa mallia, ei niin nätin näköinen ulospäin. 
Ajattelin, että jos tällä selvitään hengissä saksan päähän niin hyvä on. 
No siinä sitten noustiin koneeseen ja istuttiin penkkiin seuraavaksi 2,5 tunniksi.
Noususta nautin täysin siemauksin ja katselin koko nousun ajan ulos ja hihkuin ihan innosta. Kaikki näytti muuttuvan tulitikkurasioiksi ja sanoinkin miehelleni, että aika kirppuja me ollaan loppujen lopuksi tuolla maan päällä. 
Meidän nuorin junnu sanoi, että hän sitten haluaa istua ikkunapaikalla. Minä olin vähän skeptinen tästä asiasta, koska ajattelin, että voipi tulla toisiin aatoksiin siinä vaiheessa, kun alkaa kone nousemaan pilviin. 
Siinä se poika kuitenkin istui ikkunapaikalla ja välillä vähän sanoi, että juu en katso enempää ulos, mutta minä sen sijaan kurkin käytävä paikalta minkä hiukankin vain kerkisin näkemään. 

Lento meni hyvin, mutta minä ja Joel kärsittiin eniten korva ongelmista ja tukkoisuudesta niin nousussa kuin laskussa. 
Lentomatkalla katselin pilviä ja maisemia. 
Juho ja Taina nukkuivat kuin tukit melkein koko lentomatkan. Miehenikin taisi torkahtaa jossakin vaiheessa, mutta minä vain tuijotin ikkunasta pihalle ja nautin ensimmäisestä lennostani pienten ilmakuoppien tahdittamana. 

Laskusta en oikein tykännyt, enkä niistä kaarroista joita tehdään laskuvaiheessa. Jäyhäsin purkkaa, avasin ja suljin suuni, nieleskelin, mutta silti korvani vain humisivat ja menivät tukkoon. Tämä oli kyllä tiedossani, että kärsin näistä korva oireista ja ilmeisesti tulen kärsimään jatkossakin. Korvani ovat vaan niin herkät, kuten Joelinkin. Miehenikin taisi muutaman kerran puhallella korviaan auki, mutta sillä ei mennyt niin pahasti kuin mulla ja Joelilla. Juhosta en tiedä, kun nukkui kuin tukki. 

Muncheniin saavuttua Riku oli meitä lentokentällä vastassa ja hänen avustuksella vuokrasimme meille auton matkan ajaksi. Auton vuokraaminen kesti yllättävän kauan, vaikka olimme sen etukäteen maksaneet ja varanneet netistä. 
Aina ei kaikki mene niin helposti.
Ajoimme Rikun ja Tainan perässä Ausburgiin jonne Munchenista on n. 2 tunnin ajomatka. 
Hienoa oli ajaa saksan moottoriteillä, kolme kaistaa käytössä ja nopeutta 130-150 km/h no meidän auto ei kyllä kulkenut kuin juuri tuon 130 km/h ehkä parhaimmillaan. Oli se sellainen metallipurkki tai oikeastaan pahvilaatikko neljällä renkaalla ja moottorilla. Kyllä sitä manattiin ja sitä autoa, kun nykiä nyttkytti mennen tullen. Riku ja Taina paino sata taulussa meidän edellä ja aina jäätiin niistä jälkeen. Onneksi puhelimiin on keksitty google maps joka toimii onneksi ulkoimaillakin. 

Augsbur
Tämän ehkä jo tiesitkin. Wikipediasta löytyy kaikki se mitä ei muista jälkeenpäin reissua kertoa. 
 on yliopisto- ja korkeakoulukaupunki Baijerin lounaisosassa, eteläisessä Saksassa. Noin 284 000 asukkaallaan se on Baijerin kolmanneksi suurin kaupunki ja Etelä-Saksan merkittävimpiä kauppa- ja teollisuuskeskuksia. Augsburg on Schwabenin hallintopiirin keskuskaupunki.
Augsburg sijaitsee Lech- ja Wertach-jokien varrella Alppien etumaassa noin 50 kilometriä luoteeseen Münchenistä. Kaupungin historia käsittää koko kristillisen ajanlaskun. Augsburg oli vapaa valtakunnankaupunki vuodesta 1276 vuoteen 1806.
Vehreydestään tunnetun Augsburgin kaupunginmetsä (Augsburger Stadtwald) on 21,5 km²:n laajuinen. Lännessä Augsburg rajautuu 1 175 km²:n laajuiseen luonnonpuistoon (Naturpark Augsburg-Westliche Wälder). Kaupungin alueella virtaa kolme jokea: Lech, Wertach ja Singold. Kanaaleita on runsaasti, suurin osa niistä kulkee vanhankaupungin eli Lechviertelin halki. Siltoja Augsburgissa on noin 500.
Augsburgin ilmasto on vaihteleva. Kaupunki sijaitsee kostean atlanttisen meri-ilmaston ja kuivan mannerilmaston välialueella. Kaupungin ilmastoon vaikuttavat ennen kaikkea Alppien vuoristo sekä Tonava. Luminen kausi kestää yleensä tammikuusta maaliskuun puoleen väliin, Augsburg on Münchenin jälkeen Saksan lumisin kaupunki. Alkukesät ovat usein sateisia, kun taasen keskikesästä alkusyksyyn on kuivia jaksoja. Syksyisin on usein sumuista. Föhntuuli tuo läpi vuoden etelästä lämpimiä ja kuivia ilmavirtauksia Alppien yli. Tähän ilmiöön liittyy kuuluisa Baijerin sinitaivas (bayerisch-blaue Himmel) ja sen myötä erittäin hyvä näkyvyys. Rajuilmat ovat yleisiä ja saattavat aiheuttaa tulvia.
Vuoden keskilämpötila on 8,4 °C. Vuotuinen sademäärä on noin 850 mm. Korkein mitattu lämpötila on 37,1 °C (27. heinäkuuta 1983), alhaisin puolestaan −28,2 °C (12. helmikuuta 1929).

Meidän matkaa hämärsi sateet ja synkkä ilma. Saksassa ilma on kosteampaa kuin täällä kotimaassa ja jokseenkin tuntui helpommalta hengittää. 

Nämä asiat jäivät mieleeni augsburkista...
1. Kerjäläiset 
jotka sykähdyttivät sieluni melkein hajalle. Kävi sääliksi ja näille pitäisi valtion oikeesti tehdä jotakin. Oli todella kamalaa, kun olimme syömässä ja kerjäläisnainen pienen vauvan kanssa tuli kerjäämään ruokaa. Emme antaneet, kun eivät muutkaan antaneet. Oikeasti näistä meitä varoitettiin ja snottiin, että näistä et voi tietää kuka on oikeasti kerjäläinen ja kuka ei ole. 
Mietin päässäni koko matkamme ajan, että miksi kerjäläinen menee tekemään vielä lapsiakin, jos ei ole vara edes elättää itseään? 
Näille saisi oma valtio ja yhteiskunta kyllä tehdä jotakin. 
Mein vanhempi  poika sanoikin, että inhottavaa kun tulevat ruokapaikkaan ja ostareille kerjäämään, mutta sinnehän ne juuri iskevät missä ihmisiä on eniten. Varsinkin matkailijat ovat hyvä kohde iskeä. 

2. Kirkonkellot
Jotka soivat puolen tunnin välein. Yksi lopetti soimisen niin toinen kirkko aloitti kellojen pimputuksen. Sitä siinä sitten kuunneltiin päivittäin koko matkamme ajan. Pim pom.. pim.. pom.. ja niitä kirkkojan Augsburkissa riittää joka kulman takana.

3. Koirat
Miten nuo saksalaiset saavatkin koiransa koulutettua niin viimeisen päälle hyvin? Koirat tallustaa vapaana omistajiensa edellä, eivätkä millään tavalla reagoi vastaan tuleviin vieraisiin ihmisiin tai muihin koiriin. Eivät hauku muille koirille tai kulkijoille. Aivan upeaa ja silmin pistävää nähdä tämän tyylinen koiran kuljetus. Hienosti kulkevat omistajan vierellä tai tosiaan vapaina edellä.

4. Autot
Autot kiiltävät puhtauttaan ja ovat jokatoinen ellei melkein kaikki ihan uusia bemareita, mersuja, ymm .. eli hyvin menee ihmisillä. Verotus on tietenkin halvempaa kuin suomessa, joten ehkä siksi nämä hyvät autotkin ihmisillä. (Kantaväestöllä menee siis hyvin  ja talous näyttää olevan kohdillaan).

5. Kerrostalot
Silmiini pisti eritoteen kerrostalojen parvekkeilla olevat todella valtavat kasvit, puut, ym.. eli jollei ole omaa pihaa niin se puutarha tehdään sitten parvekkeelle.

6. Liikenne ja tiet
Kolme kaistaa käytössä moottoriteillä (saisi kyllä olla suomessakin).
Kova kiire liikenteessä vauhdit päätä huimaavia, autoja hajoaa tien varsiin. 
Jos loppuu bensa kesken matkan siitä saat sakon, mutta se on sitten oma moka. 

7. Elämäntapa
Saksalaisilla ei ole KIIRE missään muualla kuin liikenteessä. Iloista kansaa kaiken kaikkiaan.

8. Kieli ja asiakapalvelu
Asiakaspalvelu kaupoissa on iloista ja ystävällistä. Puhuvat enimmäkseen saksaa eli henkilökuntaa on koulutettu puhumaan vain saksaa. Onneksi löytyi kauppoja joissa "suostuvat" puhumaan englanniksi. Yhdessä kaupassa myyjän silmät suorastaan pyöristyivät, kun kuuli minun olevan suomesta. Ilmeisesti suomalainen on saksassa sama kuin afrikkalainen suomessa eli suuri ihmetyksen aihe. Vähän minua alkoi hupaisasti naurattamaan tuossa liikkeessä, mutta kyllä minulla ja myyjällä olikin sen hetken hauskaa, kun siellä asioin.

9. Hintataso
Hinnat ovat ehkä minimaalisen enemmän edullisempia kuin Suomessa, sen tekee varmaankin tämä edullisempi verotukanta.

10. JOULUMARKKINA
Nää saksalaiset vetää oikeesti joulun ihan överiksi, siis ne torit .. huh.. ne on todellakin näkemisen- ja kokemisen arvoiset. Ei niistä oikein osaa edes kertoa, kun silmät pyörii ympyrää ja on ihan äimän käkenä.  Aivan ihatuttavia kojuja toinen toisensa perään, makkara no se perinne makkara vetää ihmisiä puoleensa kuin mehiläinen hunajaa. Maistoin minäkin sitä makkaraa ja korviani myöden olin ketsupissa, sinapissa ja siinä tulisessa tahmassa. 

Siinä olikin ne 10 oma käskyä saksasta. 

Jos olet menossa saksaan ja Augsburgiin niin tee etukäteen matkasuunnitelma ja mieti mihin tahdot. Augsburkissa on paljon kultturellista katseltavaa ja historiallisesti merkittäviä paikkoja. Meiltä jäi näkemättä vielä paljon juttuja, joita olisin tahtonut nähdä, mutta aika loppuu matkallakin kesken. 

Turistit saavat melko rauhassa liikkua ja olla, joten tykkäsin kovasti kaupungista ja sen elämästä. Mukava tunnelma jäi reissusta ja päätettiin, että tuonne me mennään vielä uudelleen. Pakko päästä, ei sitä yhdellä kertaa kerkiä kaikkea kivaa näkemään. 
Kesäkaupunkina Augsburg on varmasti kaunis ja siellä on myös eläintarha, jossa emme käyneet, sekä raatihuoneet ja ne monet kirkot. ym.. ym.. 
Domissa käytiin ja siitä tulee sitten seuraavaksi postaus eli tämä saksa postaus tulee monena osana, koska aika paljon kerittiin kokemaan ja näkemään tälläkin reissulla. 

Sitten viimein ja vihdioin kuviin.

Kadut ovat osasta kaupunkia mukulakiveä. Kiinnitin huomion saksalaisiin roskiksiin, ne olivat vihreitä tai keltaisia. Aika hassun värisiä ja se jokseenkin pisti huvittamaan. 
Naakat lähtivät parvessa lentoon ja sain napattua parven valokuvaankin. 


Näitä jänniä vesiuomia riittää joka puolella kaupunkia.




Rakennukset ovat aika saman tyylisiä kuin esim: Turussa, Porissa tai Helsingissä. Aivan ihastuttavia ikkunoineen ja rakennustavaltaan.


Tässä kohtaa tuli pieni ahaa elämys.
Väripläjäys taloissa, keltaista, punaista, sinistä. Luonnossa vielä hienomman näköisiä antiikin kauniissa väreissä.




Näitä pieniä puroja meni siellä ja täällä ...




Siskoni taisi olla reissun linssilude, kun kuvia katselee jälkeenpäin niin se on jotenkin ujuttanut itsensä melkein kaikkiin katukuviin. Taina on niin reipas liikkeinen, että en kerinnyt rauhassa kuvaamaan, kun aina oli joku auto, ihminen tai porukka kuvissa mukana. 


Tämä katu oli aika ilmiömäinen kokemus. Ihan tuossa talon vieressä kivijalan juurella kulkee vesi joku puron tyyppinen. Talojen ovien kohdalle on tehty sillat, että niistä pääsee ylittämään veden ja oli ne kyllä hauskasia juttuja. Monet ovat kuulemma sanoneet, että Augsburkissa on tälläisiä vesijuttuja enemmän kuin koko venetziassa yhteensä. Tiedä sitten, kun sinne asti ei vielä olla päästy matkustamaan, mutta ehkä jonakin päivänä sekin sitten tulee tehtyä. 


Punainen tupa, mutta ei sentään perunamaata.
Näitä väritäpliä löytyy pitkin kaupunkia. Antiikin värit kiehto minua eniten näissä taloissa. 

 Ikkuna luukut ihan katutasolla. Niin söpöjä.


Mitä sitä kana ihminen ei tekisi lomareissullakaan. No pitäähän niitä puluja, ankkoja, sorsia mitä ikinä eteen osuukaan. Kuvata ja moneen kertaan eri suunnasta. 


Nämä tornit Augsburkin keskustassa ovat toimineet aikanaan vartiotorneina. Näitä on vielä jäljellä muutamia pitkin kaupunkia, ja muuria. Muurit suojasivat sotien aikana ja estivät pääsyn ulkopuolisilta kaupunkiin. 



Augsburkin keskustorilla on talo jonka ikkunoihin oli tehty joulukalenteri. Siellä oli yksi ikkuna avattuna kuten kalenterissa kuuluukin. 
Nämä ovat kyllä nyt niitä niin super..hyper.. överi joulujuttuja, mutta aivan ihastuttavia. Saksalaiset ovat todellakin jouluhullua kansaa. 


Kiinalaisessa ravintolassa käytiin syömässä ja siellä ruoka oli ihan super hyvää.
Tainan synttäripäivä oli 1.12. juuri se päivä, kun saavuttiin saksan maalle. Sitä sitten samalla juhlistettiin. 


Siellä ravintolassa soi syntymäpäivä laulu vähän väliä. Oli vissiin muutamalla muullakin synttärit samana päivänä. Kovasti Riku yritti, että olisivat sen soittaneet myös siskolleni, mutta sen sijaan tarjosivat juoman. 


No se makkara käivärä... jus se perinne makkara, jota söin ja olin korviani myöden sotkussa. 


Kojut oli niin täynnä tavaraa, että ei niihin edes uskaltanut koskea. 
Enimmäkseen vain katselin ja imin ideoita 4H-kerhoa varten, jos näistä nyt sitten mieleeni mitään jäi.





Kävästiin paikallisessa ostoskeskuksessa, josta sitten ostin elämäni  ensimmäisen merkkilaukun. No kai nyt jokaisella naisella pitää olla yksi cuessin laukku joka on ostettu ulkomailta. 
Joulukuusikin on pikkuisen isompaa mallia kuin suomen ostareissa. 


Kiitos, kun poikkesit. 
Tässä sinulle hieno ja kokemus rikas matkakohde. Suosittelen ehdottomasti ja jäi positiivisella tavalla mieleen. 


Seuravassa postauksessa kierretään Dom eli Augsburkin tuomiokirkko läpi.

lauantai 4. elokuuta 2018

Voihan kaakatus!

Mennään suoraan asiaan!
Joskus se kanojenkaan elämä ei ole niin hääviä, tai sitten se on niin hauskaa, että  on naurussa pidättelemistä!
Oletteko koskaan ajatelleet, että jos eläimet osaisivat puhua ihmisten kielillä niin millaista se keskustelu olisi eläinten kanssa?
Olisko se mahdollisesti jotakin seuraavanlaista...

Jokseenkin näin se menisi varmaankin!

-Varppina olen täällä ja pitkään, lensin tänne korkealle turvaan piiloon
*miksi? miksi juuri sinne?
-Se iso paha valkoinen kukko jahtasi minua ja päätin tulla tänne.
*Miksi se jahtasi?
-No kerro sinä, sinähän se emäntä olet ja annat sen ison valkoisen kukon olla meidän kanssa samassa laumassa.
*Taisi vain olla rakkauden kaipuu sillä kukolla.
-Vie sitten se kukko poiss!! minen täältä tule ennekuin se on poissa, padassa, ihan missä vaan pää katki kunhan on poissa.
*Ei nyt ruveta liiottelemaan sentään, se on hyvä kukko ja siitä tulee täydellinen siitoskukko.
-ex cusemuo mikä siitos? mikä se on?
*Ehkä se selviää sulle sitten, kun kasvat täysiikäiseksi kanaksi. Varmasti selviää aikanaan.
-Kuinkahan kauan siihen sitten menee? Mutta jos se vielä tuon tekee niin tasan annan sille koivesta ja kunnolla!!

Oi voi näitä meidän nuoria naisia! On niilläkin murheensa!


Olet kuulemma iso paha valkoinen kukko?
-jaa minä vai?
No sinä sinä, ajoit yhden kanan korkealle katon rajaan liian kovilla rakkauden tunnustuksillasi.
-no voi hyvänen aika, sehän meidän kukkojen tehtävä on.
jaa vai niin.
-Enkös minä muka ole komea, rotuni tunteva, ylväs, jne..
juu, mutta kun se musta kana ei ole samaa rotua kuin sinä. Valkoiset kanat ovat sinun. 
-Vai että valkoiset!!! tiiäkkö akka mitä? kun ne valkoiset kulkee kokoajan orpin ja ukon kanssa niin en pääse niille rakkauttani oikein esittelemään. 
no jo sääkin nyt varsinainen kukko olet, kun et uskalla mennä ja ottaa omiasi. 
-Pistä pois ne kaksi niin homma hoituu.
En varmana laita.
-Ihan samanlainen kana olet kuin noi muutkin kanat!

Miehet on niinnnnnn miehiä!!!!


Jaahas naisilla alkanut kylpy aika!
*Onko tytöt kivaa?
-ooonnn onnnn, tuu sääkin tänne kylvylle!
*jos mää ny vaan kattelen tässä teidän kylpyä ja menen sitten illalla suihkuun.
-Juu mutte siellä tuu niin puhasta kuin täällä.
*niikö meinaatte?
-Juu juu, tää puhdistaa paljon, paljon enemmän.

Oi voi ...


Onko rouvilla ja herroilla kuuma?
-Mitä luulisit pöljä, näillä lämpöasteilla.
*No miksette mene orsille vähän myöhemmin, kun on viileämpää?
-Säkö se siinä osaat sitten aikatauluttaa meidän päivät, ookkona huomaanut, että kello on tasan seittemän reikä reikä illalla ja silloin me ollaan kaikki jo orrella. Paitsi noi pari, jotka eivät vielä osaa noudattaa sääntöjä ja aikatauluja!
*Te menette siis nukkumaan jo?
-No eikö me nyt justaansa niin sanottu? Oisko sunkin aika mennä nukkumaan niin aivos alkaisi toimimaan paremmin?

Oi voi .. kysy mitä kysy niin saat aina jämerän vastauksen!


Mitäs touhuat?
-Tulin vaan kysymään, että onko mun heltta suorassa, onko pyrstö sulat nätisti ylhäällä, onko muut sulat puhtaan näköiset?
*on, on, kaikki on juuri niinkuin kuuluu
-no voisitko ottaa kuvan minusta ja laittaa sen sinne kanojen instaan, laita siihen mukaan hästäkit (#) se merkki ja sitten #kanaetsiipuolisoa #kanatarvitseekaverin se on vähän kuin treffi palvelu kuulemma! Tarvitsen itselleni elämän kumppanin.
*öö ok, mutta ei sellaista paikka ole kanoille.
-hölmö!!! ompa kun olen kuullut täällä puhuttavan siitä.
*ai jaa, no otetaan sitten se kuva. Mutta teillähän on jo 4 kukkoa jengissä.
-No eihän niistä nyt ole mihinkään, mä tahdon oman miehen, en minä tahdo jakaa miestäni noiden muiden akkojen kanssa. 

Oi voi meidän diivaa, tämäkin tästä vielä puuttui!


Ukko mitäs touhuat?
-vahdin tässä,kun emäntä kylpee!
*No eiköhän se osaa ihan itsekseen sen tehdä.
-No entäs jos taivaalta käsin tulee uhka ja rouva ei osaakaan puolustaa itseään? vahtiihan se sunkin kukkos sun kylpemisen!
-okei annetaan olla, jatkakaa!


Haudonta hommissa vai?
-Mitäs luulet, pari munaa mulla mahan alla.
*Eikös me vähän sovittu, että ei haudota nyt!
-Sää siinä puhu mitään hautomisesta kunnet siitä edes ymmärrä mitään. Ite sanoit, että sulla on siellä talos pöydällä joku kone josta on tulossa kuulemma uusia kakaroita! säkö ne  sitten kasvatat, koulutat ja hoidat?
*no en varsinaisesti, ajattelin tuoda ne tänne laumaan.
-Niinhän te ihmiset ajattelette, mutta ei se vain mene sillain. Mä makaan tässä nyt ja sitten, kun niistä munista siellä ihme härvelissä kuuluu piipitystä sä tuot ne munat tänne mun mahan alle ja mä hoidan ne kakarat. Katso, kun minä olen se joka osaa suojella niitä, kasvattaa ja kouluttaa MEIDÄN LAUMAAN sopiviksi. 
*tämä on selvä!
-kato joku menee edes sinne sun pieniin aivoihis perille!

Voi taivaan tähden meidän emokanoja!!! 
Näiden kanssa ei todellakaan neuvotella!


Mitäs teet?
-oletkos koskaan kuullut valvovasta silmästä?
*öö joskus
-Seison tässä ja nyt, valvon pesimistä ja hautomista. Jos paikalle tulee ylimääräisiä kanoja, kukkoja tai muita häiriö tekijöitä ilmoitan siitä kovalla kaakatuksella ja metelillä.
*Miksi valvoa?
-voi hööveli sentään! eksää nyt vieläkään tajua, että laumassa pitää olla pääkana, joka valvoo kuka munii, kuka hautoo, kuka tekee sitä ja tätä. 
*oletko sä siis pääkana
-ei kun kanan pää! no tietenkin pääkana!!
*no mikä toi sitten on tuolla pesässä?
-kaaakkk.. se on emokana, se hoitaa kakarat, sitten on meidän muninta kanat jotka munii.. ja ..
*juuh anna olla.. 1.2.3. mitäähhh.. ettekö te kaikki munikkaan?
-no todellakin, todellakin munitaan, mutta ei ny just, kun on nää hautojat hommissaan. 

Ei nyt ei vaan taas ymmärtänyt tämä rouva mitä kanalassa tapahtuu!


No Ukko mikä fiilis tänään?
-Mitäs täsä, täsä mää rouvien kanssa liikuskelen ja mietitään mitä tehtäs.
*olen kuullut, että teillä on ollut täällä jonkin asteista kolmio draamaakin liikenteessä.
- Mitä se on?
*Valkoinen kukko ei pääse kuulemma rakkauttaan osoittamaan sussex rouville, kun olet niin komentavaa miestä!
-Ai jaa.. se laverteli sen jo! noo.. kyllä se kakara pääsee varmaan naisten suosioon, kunhan nyt ensin vähän herrasmiesmäistyy, rauhoittuu ja kasvaa miehen ikään.
*Voi voi, kiire kuule tulee. Maailmalla on paljon kysyntää puhtaista naisista.
-Mähän sanoin sulle juuri, että se kyllä pääsee, kun vähän varttuu, oppii käyttäytymään ja vanhenee. ei ne tiputkaan ala naisten kanssa heti touhuumaan!
Sitäpaitsi onko siitä tulossa sunkin suosikki vai?
*ei ukko ei missään nimessä, te olette kaikki aivan ihania miehiä, mutta mä nyt vaan tarkoitin sitä, että noita valkoisia naisia tarvittas enemmän.
-enks mää kelpaa?
*no tottakai kelpaat, mutta puhdasrotuisten jalostamiseen tarvitaan myös puhdasrotuinen kukko.
-Tiiäkkö mitä? sä olet rotusortaja, tallaaja, mun naisia et sille anna, et ainakaan vielä!!

okei.. on tää ny mahdotonta touhua....
Enkä ole rotusortaja, kaikki rodut ovat silmissäni tasavertaisi.


No sullapas on kiukkuinen ilme tänään!
-no välillä on välillä ei.
Miksi?
-Hukkasin muun pikkuväen me, kun kuljetaan vielä samassa sakissa.
*no kyllä ne tässä ihan lähellä on.
-harmittaa, kun aina tulee nokkaa joltakin isommalta kaverilta, kun menen liian lähelle.
*no anna takas nokkaa.
-ai jaaha, etkös ole koskaan kuullut sanaa hiargia? tai vanhempien kunnioittaminen?
*olen, olen, mutta se on vähän eriasia eri roduissa ja ihmisten maailmassa. 
-ei muuten ole!!! kunnioitus on kunnioitus olet sitten kana tai ihminen!

Selvä, opimpa tässä samalla teiltä jotain!
hui kauheeta, nämä meidän eläimet kyllä opettaa kuulkaas tavoille.


-Kaak..kaak...apuaa..kaak.. mitä nyt tapahtuu? ei kai vain kaulaa poikki, ei kai vaan pataan?
*Voi rakas pieni, ei tapahdu mitään. Otettiin sut vaan kuvattavaksi ja syliteltäväksi. Olet niin kaunis nuori rouva.
-huh, mää en oikkein pidä tästä sylittelystä, mutta jos ny site tämän kerran. Olenko kaunis ja siisti edes?
*Olet, olet ihan täydellinen!

pus.. pus..


Mikäs etuvartiosto täällä on meneillään.
-Tiiäkkö, tiiäkkö, ihan kauhia juttu tapahtu!!
*no mikä? kertokaa
-Meijän on ihan pakko, pakko juu, vahtia, niin vahtia, tuota pientä meidän takana seisovaa.
*no miksi?
-ekkö tiiä, se oli KOIRAN SUUSSA se oli ihan kauhee juttu se, me aateltiin, että se kuolee sinne. Onneks isäntä tuli ja pelasti tilanteen.
Se oli ihan kuolassa ja nyt sillä ei ole kaikki karvat enää tallella. Sää varmaan voit hankkia sille uusia sulkia lisää ja pistää se KOIRA PATAAN!
*voi kuulkas nyt. sen koiran tehtävä on vahtia ettei teille tapahdu mitään.
*no eikö se nyt ollut jo tarpeeksi kamalaa, kun meidän pienin porukasta oli ..... KOIRAN SUUSSA!!
*hei.. se teidän pienin kaveri, karkasi tarhasta. Miina löysi sen hortoilemasta jostakin nurkilta ja otti suuhunsa. Olisi varmaan vienyt takaisin tarhaan, mutta ei päässyt, kun oli ovet kiinni.
-Se olisi ihan varppina syönyt, niin ihan varppina syönyt jossei iskä olisi tullut apuun. Tasan olisi syönyt ja meidän kavereita ei koirat SYÖ!!
*voi hyvänen aika! onko Miina joskus syönyt jonkun teidän kaverin? ei ole. se vahtii ettei teille tapahtuisi mitään. 
sitä paitsi ne sulat kasvaa takaisin, minä pesin, putsasin ja huolehdin että tuo teidän pikkukaveri on kunnossa!
-Varppina olisi syönyt, niin ihan varppina, katokin että oli viimenen kerta, kun tekee sillain. 

voi mitä draamaa!!
huoh...

Eiköhän me nyt jätetä kanat kukkoineen rauhaan hetkeksi aikaa ja keskitytä vaikka seuraavassa postauksessa kukkasiin ja mehiläisiin. Niiden kanssa on paljon helpompaa keskustella.
Nämä meidän kanat opettavat kyllä hyviä tapoja ihmisillekin, puoltuvat toisiaan henkeen ja vereen, vahtivat, ja äärettömän suurella sydämmellä rakastavat!

Jos luit ihan kaikki tekstit niin varmaan sääkin opit jotakin!!

Tämä on se syy miksi mä niin tykkään kanoista ja miksi ne on niin hauskoja eläimiä.
Jos kanat siis osaisivat puhua ihmisten kielin niin olisi mulla kuulkaa hauskaa!

"kana ja kukko suutelee, kanan heltassa on tähtipölyä
kaikki kunnioittaa kukkoaaa ja kanaa"

Hauskaa viikonloppua kaikille!



torstai 12. heinäkuuta 2018

Kukkojen esittely!

Ensimmäinen vuosi alkaa olemaan takana harraste kanalana. Vuoteen on mahtunut monen moista tapahtumaa: niin mentystä, kuin syntymän ihmettä. 
Ihmeellistä oli varmaankin kokea ensimmäisten tipujen kuorituminen kanan alta viime joulukuussa. Siitä seurasi luonnollisesti lisääntymistä vähän lisää. Hankittiin hautomokone, haudottiin sillä ja osa kanoista hautoi kanalassa muniaan itsekseen. Eli tapahtumarikas ensimmäinen vuosi takana. 

Ensimmäinen vuosi on ollut kyllä haastava!
Virheistä on opittu, onnistumisista iloittu. Eniten varmaan niskakarvoja nostatti kahden kanan äkillinen kuolema, niiden lähettäminen eviralle tutkimuksiin ja sieltä tullut melkein 400,00 e lasku perässä. Se jos jokin oli kallein lysti koko ensimmäisen vuoden aikana. 

Opin myös elämäni ensimmäisen kerran lopettamaan sekä kukon, että kanan ja niitähän joutuu tässä harrastuksessa tekemään satunnaisia aina silloin tällöin. Harratus on raaka, mutta sille ei vain voi mitään, joskus pitää tehdä päätöksiä jotka eivät ole niin mukavia. Sairastuneita kanoja on vuoteen mahtunut muutama ja ne eläinlääkärin käskystä lopetettiin samantien. Sinä aikana, kun alat lääkitsemään kanaa se saattaa sairastuttaa koko lauman kerralla. Eli parempi päästää sairas yksilö pois kärsimyksistään. Rakaa touhua varmasti jonkun mielestä, mutta näin se vain toimii. 
Lopettamis päätös ei ole koskaan helppoa, mutta siihen päädytään siinä vaiheessa, jos ei muuta vaihtoehtoa löydy.

Talven aikana kasvoi iso määrä kukkoja ja niitä meni lopetukseen iso määrä. Valitettavasti kaikille kukoille ei löydy kotia, koska kukoistakin alkaa olemaan jo ylikysyntää ja kaikkia kukkoja ei voi säästää. 
Kaikki kukot eivät nimittäin tule toimeen ja osa kukoista laittoi niin ränttäliksi, että lopetus päätös oli parempi kuin se, että myydään rettelöitsijä uuteen kotiin ja jatkaa siellä rettelöintiä. 

Kovaa hommaa siis tämä kanojen pitäminen, mutta paljon se antaa, jos  ottaakin.

Nyt esittelen ne kukot tässä postaukset jotka ovat jääneet meille, ja ne joille tullaan etsimään uusi koti lähiaikoina. 

Olen moneen kertaan sanonutkin, että en minä mitään kanalaa pidä. Minä alan pitämään "kukkolaa". Meille, kun jostakin syystä sikiää näitä kukkoja aina enemmän kuin kanoja. Ilmeisesti nuoret kanat hautovat enemmän kukko tipuja kuin kana tipuja. Väliin koko kukko touhu naurattaakin itseä. 

Yhdestä kukosta tehtiin talvella "kukkoa punaviinissä", no sen jälkeen en sitten ole tehnytkään. Ihan hyvää se oli, olisi ehkä kaivannut suolaa vähän enemmän. 
Syömisen jälkeen mies kysyi? Syötiinkö me nyt se Henrik kukko? Voi luoja siinä vaiheessa ajttelin, että minähän en enään syö yhtään Henrikkiä saatika Iiris kanaa. Minä syön jatkossa sitä kaupan nimetöntä kanaa ja kukkoa. 

Yleensä kuitenkin harrastekanalan porukka tekee melkein kiukku kukoista maistuvaa paistia. Olisihan se meillekin ehkä tuottoisampi ja edullisempi vaihtoehto syödä suoraan omasta kanalasta. Olisihan se puhdasta luomua, eikä mitään yli maustettua valmista tehtaassa tehtyä filettä.

Mutta unohdetaan se syönti ennenkuin jonkun alkaa postaustani lukiessa etoa niin paljon, että jää komeat kuvat katsomatta!

:::::::::::::::::::::

1. PÄÄ KUKKO  
Rotu: Orpington bc (black-copper)
Ikä: n 2 vuotias
Orpington rotu on alunperin tarkoitettu lihan kasvatus kukoiksi ja kanoiksi.
Nimi: Orppi

Orppi on meidän herrasmies, väistää hyvin ihmistä. Ei riehu, ei räyhää. Utelias ja aina saapuessani kanalaan katsoo ensimmäisenä tuonko jotakin hyvää syötävää.
Hyvä ja säännöllinen ja komea kiekuja. 
Orppi hoitaa hienosti kanojaa, ilmoittaa löytäessään ruokaa, tyttöjen suosikki. Kanat kulkevat jonossa kiltisti orpin perässä tai rinnalla. 
Ei haasta ketään tappelemaan.
Jos vahva kukko haastaa orpin niin orppi melkein antautuu ja katoaa nurkkaan. Tosin meillä ei tällähetkellä ole orpille haastajaa nuorikoissa, mutta ainahan tilanne voi kääntyä. 
Sulassa sovussa ollaan ainakin vielä.



2. Toinen pääkukko
Rotu: unknown-ei tiedossa
Ikä: n 2-vuotias tuli meille yhdessä Orpin kanssa ja ovat yhdessä vissiin kasvaneetkin.
Nimi: Ukko

Tämä ei niin kuvauksellinen yskilö on mielestään vähän ujoa sorttia. Mieluimmin esittelee valokuvissa kaunista pitkää pyrstösulkaansa kuin kirkkaan punaista helttaansa. 
Rauhallinen kukko, joka ei myöskään haasta muita tappeluihin. Kieunta ääni kirkas ja korvia välillä vihlova. 
Hoitaa naisiaan hyvin ja hellästi. Enimmäkseen kulkee Orpin kanssa laumassa ja pitävät huolta naisista. 

Jos joku hyppii joukossa silmille niin luonnetta löytyy, varmasti antaa takaisin tai sitten vain toteaa, että ei kannata! Tappelu on turhan päiväistä hommaa näiden kahden mielestä. Aikaansa voi kuluttaa muullakin tavalla kuin tappelemalla.


3. Nuorikko kukko
Rotu: Light sussex
Ikä: 5-6 kk
Nimi: ei vielä nimeä
Ehdottomasti suosikki rotuni ja suosikki kukkoni. 
Näitä sussex nuorikko kukkoja on meillä nyt 2 kpl. Nämä tulevat olemaan siitoskukkoina sussex kanoille.
Eniten kanalassamme on siis sussex kanoja.
Tosin koko lauma on nyt yhdessä ja jos joku tahtoo puhtaita siitomunia niin silloin pitää erottaa pienemmälle puolelle talvella tämä ja muutama nainen.
Toinen näistä sussex kukoista aloitti pari viikkoa sitten kiekumisen ja nuorella kukolla äänellä on todella persoonallinen ja hauska ääni. Kestää siis vielä hetken ennkuin alkaa kunnolla ääni kirkastumaan.
Nämä herrat eivät ainakaan kanoja komentele, vaan kanat antavat näille kyytiä, jos alkavat liikaa kukkoilemaan. Meillä melkein kanat pitää komennusta enemmän kuin kukot.


4. Nuorikko kukko
Rotu: BC- Marans
Ikä: 5-6 kk
Nimi: ei vielä nimeä
Haasteellinen rotu, mutta kaunis ja itsevarma. Välillä ottaa saman rodun kukon kanssa harjoitus taistelua, mutta hyvin tulevat porukassa toimeen kaikkien kanssa.
Toinen näistä alkoi kiekumaan ihan lähiaikoina ja ääntä löytyy nuorelta kukolta.
Olen varannut uudet kodin näille kahdelle nuorelle herralle, koska entinen marans jouduttiin lopettamaan käytös ongelmien vuoksi.


Tässä alla olevassa kuvassa saman rotuinen kukko kuin ylläoleva eli BC-Marans (black copper)
Saman ikäinen kuin yllä oleva eli nuori kukko.


5. Nuorikko kukko
Rotu:  Sekuli kukko 
Ikä: 5-6 kk
Nimi: ei vielä nimeä
Nimi: Ei vielä tiedossa, koska en pysty 100% varmuudella sanomaan onko kukko vai kana
Kukolta vahvasti vaikuttaa ja jos tulee edeltäjäänsä niin ei kovin pitkäikäiseksi jää. Edellinen oli melkoinen sylikukko, mutta kanat joutuivat kovalle koetukselle, kun suorastaan raiskasi kanat. Jännitän siis suuresti kuinka tämä yksilö alkaa syksyyn mennessä käyttäytymään. 
Toistaiseksi on ollut hyvin rauhallinen ja porukassa viihtyvä. 



6. Nuori kukko
Rotu: Sekuli - rodussa ainakin araucanaa.
Ikä: 5-6 kk
Nimi: ei vielä tiedossa
Tämä kyllä on hauska kaveri, tälle meillä on myös oma kana, nämä voisi siis sijoittaa kahdestaan pienemäpäänkin tilaan, kun eivät ole mitään isokokoisia kavereita. 
Tämä on tenyt jo paljon tuttavuutta isojen kanojen kanssa ja tahtoisi päästä suoraan toimintaan, mutta kanat ovat vähän nirsoja tämän herran suhteen. 
Aika kova kourainen herra tuntuu olevan, joten saa katsoa mitä tulevat kuukaudet tuovat tulleessan onko uhka vai haaste!


Siinä meidän tämän hetken kukot ja nousevassa tipusarjassa on varmaan vielä lisää. 
Joten meillä on tulevana talvena tiedossa, joko kukko paistia tai kukko myyntiä. 

Munia ainakin myydään ihan virallisesti, joten niitäkin saa tulla ostamaan, kunhan vähän etukäteen ilmoittaa, että keritään varaamaan tarpeellinen määrä. 


Kivaa saapuvaa viikonloppua kaikille.




Augsburg 1.12.-4.12.2018

Saksan maa tuli tutuksi joulukuun alussa. Tehtiin perheemme ensimmäinen ulkomaan matka saksaan. Tämä oli myös meille kaikille neljälle ens...