keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Augsburg 1.12.-4.12.2018

Saksan maa tuli tutuksi joulukuun alussa. Tehtiin perheemme ensimmäinen ulkomaan matka saksaan. Tämä oli myös meille kaikille neljälle ensimmäinen kerta, kun lennettiin lentokoneella
Fiinairin koneilla lennettiin. 

Siskoni mieskaveri on asunut 4-vuotta saksassa ja siskoni lähti hänen luokseen pienelle pikavisiitille. Päätin sitten, että meidän sakki lähtee hänen mukaansa. Meidät oli tälle matkalle helppo houkutella, ei tarvinnut kuulla kuin sana joulumarkkinat, keskitysleiri, ja itävallan alpit niin siitä alkoi matkavalmistelut. Kukapa ei saksan joulumarkkinoita haluaisi päästä katsomaan, saatika itävallan alppeja. Niistä nimittäin kaikki saksassa käyneet kertoo ensimmäisenä ja tottakai piti päästä imemään itseensä hieman joulutunnelmaa joulun lähestyessä. Lisäksi olen aina halunnut nähdä alpit ja käydä saksaassa, joten nyt minun elämäni suurin haave toteutui.
Mitä vielä? Edullinen reissu,  kun ei tarvinnut hotellia varata. Yövyttiin ja punkattiin Rikun kämpällä ja se oli hyvä juttu. Saatiin kierrellä samalla porukalla ja tulkkikin oli omasta takaa mukana. Tosin englannilla pärjäsin ihan hyvin paikassa kuin paikassa. 

Lensimme suora lennolla Vantaalta Muncheniin lauantai aamuna. Perjantai-lauantai välisenä yönä ei paljon nukuttanut. Eihän siinä paljon kerinnyt edes yö-unia ottamaan, kun piti jo 3 aikaan yöllä heräillä lähtöön koti Vantaata. Ajoimme siis aamuyön tunneilla Vantaan lentokentälle ja päästessämme perille olimme kyllä hieman tokkuraista porukkaa. Lentokentällä huomasin kuinka muutama muukin oli tullut aikaisin odottamaan omaa lentoaan, jengiä nukkui penkeillä ja olivat ihan väsyneen oloisia. 

Minulla suorastaan hiki virtasi päästä, kun oli niin hiki. Olimme kävelleet pitkin lentokenttää käyneet lippu tarkastuksessa ja kuinkas ollakaan minä tietenkin jouduin meidän sakista turvatarkastuksessa antamaan kunnon rasva näytteet käsistäni ja tuubeistani. Yllätys! Naurettiinkin porukalla, että olen ilmeisesti oikeinkin rikollisen näköinen, kun minut piti ottaa tarkastukseen heti. Omasta tyhmyydestäni sain kärsiä. Matkalaukkuni ajettiin läpivalaisun läpi pariin kertaan ja sen jälkeen henkilökunnalla ilmeisesti kiehahti ja nuori herra toi laukun eteeni ja pyysi avaamaan. Kysyivät onko minulla nesteitä laukussa? No minä siinä sitten selitin, että eipä ole ei. Avattiin laukku ja poika katsoi minua ja totesi, että no mitäs nämä sitten ovat? Ai niin enhän minä tajunnut, että kortisoni rasva tuubi ja perusvoide tuubi luokitellaan nesteiksi. Olin minä siinä sitten nolona hetken aikaa ja naama ihan punaisena. Mitäs tästä opimme? Sanoin heti saksaan päästyämme, että sieltä lähtiessämme katsokaakin sitten, että nuo rasvat laitan muovi laatikkoon heti tarkastuksen yhteydessä. 

Pääsin minä sentään sen turvatarkastuksen läpi.

Sitten istuskeltiin ja odotettiin lennolle pääsyä. Meidät vietiin vielä haitari bussilla sinne lentokoneen viereen. 
Hyvät hyttyrät sentään, kun näimme sen koneen. Sanoin siskolleni, että eivät voi olla tosissaan, että tällä lennetään. Pieni kone, varmaan ehkä vanhempaa mallia, ei niin nätin näköinen ulospäin. 
Ajattelin, että jos tällä selvitään hengissä saksan päähän niin hyvä on. 
No siinä sitten noustiin koneeseen ja istuttiin penkkiin seuraavaksi 2,5 tunniksi.
Noususta nautin täysin siemauksin ja katselin koko nousun ajan ulos ja hihkuin ihan innosta. Kaikki näytti muuttuvan tulitikkurasioiksi ja sanoinkin miehelleni, että aika kirppuja me ollaan loppujen lopuksi tuolla maan päällä. 
Meidän nuorin junnu sanoi, että hän sitten haluaa istua ikkunapaikalla. Minä olin vähän skeptinen tästä asiasta, koska ajattelin, että voipi tulla toisiin aatoksiin siinä vaiheessa, kun alkaa kone nousemaan pilviin. 
Siinä se poika kuitenkin istui ikkunapaikalla ja välillä vähän sanoi, että juu en katso enempää ulos, mutta minä sen sijaan kurkin käytävä paikalta minkä hiukankin vain kerkisin näkemään. 

Lento meni hyvin, mutta minä ja Joel kärsittiin eniten korva ongelmista ja tukkoisuudesta niin nousussa kuin laskussa. 
Lentomatkalla katselin pilviä ja maisemia. 
Juho ja Taina nukkuivat kuin tukit melkein koko lentomatkan. Miehenikin taisi torkahtaa jossakin vaiheessa, mutta minä vain tuijotin ikkunasta pihalle ja nautin ensimmäisestä lennostani pienten ilmakuoppien tahdittamana. 

Laskusta en oikein tykännyt, enkä niistä kaarroista joita tehdään laskuvaiheessa. Jäyhäsin purkkaa, avasin ja suljin suuni, nieleskelin, mutta silti korvani vain humisivat ja menivät tukkoon. Tämä oli kyllä tiedossani, että kärsin näistä korva oireista ja ilmeisesti tulen kärsimään jatkossakin. Korvani ovat vaan niin herkät, kuten Joelinkin. Miehenikin taisi muutaman kerran puhallella korviaan auki, mutta sillä ei mennyt niin pahasti kuin mulla ja Joelilla. Juhosta en tiedä, kun nukkui kuin tukki. 

Muncheniin saavuttua Riku oli meitä lentokentällä vastassa ja hänen avustuksella vuokrasimme meille auton matkan ajaksi. Auton vuokraaminen kesti yllättävän kauan, vaikka olimme sen etukäteen maksaneet ja varanneet netistä. 
Aina ei kaikki mene niin helposti.
Ajoimme Rikun ja Tainan perässä Ausburgiin jonne Munchenista on n. 2 tunnin ajomatka. 
Hienoa oli ajaa saksan moottoriteillä, kolme kaistaa käytössä ja nopeutta 130-150 km/h no meidän auto ei kyllä kulkenut kuin juuri tuon 130 km/h ehkä parhaimmillaan. Oli se sellainen metallipurkki tai oikeastaan pahvilaatikko neljällä renkaalla ja moottorilla. Kyllä sitä manattiin ja sitä autoa, kun nykiä nyttkytti mennen tullen. Riku ja Taina paino sata taulussa meidän edellä ja aina jäätiin niistä jälkeen. Onneksi puhelimiin on keksitty google maps joka toimii onneksi ulkoimaillakin. 

Augsbur
Tämän ehkä jo tiesitkin. Wikipediasta löytyy kaikki se mitä ei muista jälkeenpäin reissua kertoa. 
 on yliopisto- ja korkeakoulukaupunki Baijerin lounaisosassa, eteläisessä Saksassa. Noin 284 000 asukkaallaan se on Baijerin kolmanneksi suurin kaupunki ja Etelä-Saksan merkittävimpiä kauppa- ja teollisuuskeskuksia. Augsburg on Schwabenin hallintopiirin keskuskaupunki.
Augsburg sijaitsee Lech- ja Wertach-jokien varrella Alppien etumaassa noin 50 kilometriä luoteeseen Münchenistä. Kaupungin historia käsittää koko kristillisen ajanlaskun. Augsburg oli vapaa valtakunnankaupunki vuodesta 1276 vuoteen 1806.
Vehreydestään tunnetun Augsburgin kaupunginmetsä (Augsburger Stadtwald) on 21,5 km²:n laajuinen. Lännessä Augsburg rajautuu 1 175 km²:n laajuiseen luonnonpuistoon (Naturpark Augsburg-Westliche Wälder). Kaupungin alueella virtaa kolme jokea: Lech, Wertach ja Singold. Kanaaleita on runsaasti, suurin osa niistä kulkee vanhankaupungin eli Lechviertelin halki. Siltoja Augsburgissa on noin 500.
Augsburgin ilmasto on vaihteleva. Kaupunki sijaitsee kostean atlanttisen meri-ilmaston ja kuivan mannerilmaston välialueella. Kaupungin ilmastoon vaikuttavat ennen kaikkea Alppien vuoristo sekä Tonava. Luminen kausi kestää yleensä tammikuusta maaliskuun puoleen väliin, Augsburg on Münchenin jälkeen Saksan lumisin kaupunki. Alkukesät ovat usein sateisia, kun taasen keskikesästä alkusyksyyn on kuivia jaksoja. Syksyisin on usein sumuista. Föhntuuli tuo läpi vuoden etelästä lämpimiä ja kuivia ilmavirtauksia Alppien yli. Tähän ilmiöön liittyy kuuluisa Baijerin sinitaivas (bayerisch-blaue Himmel) ja sen myötä erittäin hyvä näkyvyys. Rajuilmat ovat yleisiä ja saattavat aiheuttaa tulvia.
Vuoden keskilämpötila on 8,4 °C. Vuotuinen sademäärä on noin 850 mm. Korkein mitattu lämpötila on 37,1 °C (27. heinäkuuta 1983), alhaisin puolestaan −28,2 °C (12. helmikuuta 1929).

Meidän matkaa hämärsi sateet ja synkkä ilma. Saksassa ilma on kosteampaa kuin täällä kotimaassa ja jokseenkin tuntui helpommalta hengittää. 

Nämä asiat jäivät mieleeni augsburkista...
1. Kerjäläiset 
jotka sykähdyttivät sieluni melkein hajalle. Kävi sääliksi ja näille pitäisi valtion oikeesti tehdä jotakin. Oli todella kamalaa, kun olimme syömässä ja kerjäläisnainen pienen vauvan kanssa tuli kerjäämään ruokaa. Emme antaneet, kun eivät muutkaan antaneet. Oikeasti näistä meitä varoitettiin ja snottiin, että näistä et voi tietää kuka on oikeasti kerjäläinen ja kuka ei ole. 
Mietin päässäni koko matkamme ajan, että miksi kerjäläinen menee tekemään vielä lapsiakin, jos ei ole vara edes elättää itseään? 
Näille saisi oma valtio ja yhteiskunta kyllä tehdä jotakin. 
Mein vanhempi  poika sanoikin, että inhottavaa kun tulevat ruokapaikkaan ja ostareille kerjäämään, mutta sinnehän ne juuri iskevät missä ihmisiä on eniten. Varsinkin matkailijat ovat hyvä kohde iskeä. 

2. Kirkonkellot
Jotka soivat puolen tunnin välein. Yksi lopetti soimisen niin toinen kirkko aloitti kellojen pimputuksen. Sitä siinä sitten kuunneltiin päivittäin koko matkamme ajan. Pim pom.. pim.. pom.. ja niitä kirkkojan Augsburkissa riittää joka kulman takana.

3. Koirat
Miten nuo saksalaiset saavatkin koiransa koulutettua niin viimeisen päälle hyvin? Koirat tallustaa vapaana omistajiensa edellä, eivätkä millään tavalla reagoi vastaan tuleviin vieraisiin ihmisiin tai muihin koiriin. Eivät hauku muille koirille tai kulkijoille. Aivan upeaa ja silmin pistävää nähdä tämän tyylinen koiran kuljetus. Hienosti kulkevat omistajan vierellä tai tosiaan vapaina edellä.

4. Autot
Autot kiiltävät puhtauttaan ja ovat jokatoinen ellei melkein kaikki ihan uusia bemareita, mersuja, ymm .. eli hyvin menee ihmisillä. Verotus on tietenkin halvempaa kuin suomessa, joten ehkä siksi nämä hyvät autotkin ihmisillä. (Kantaväestöllä menee siis hyvin  ja talous näyttää olevan kohdillaan).

5. Kerrostalot
Silmiini pisti eritoteen kerrostalojen parvekkeilla olevat todella valtavat kasvit, puut, ym.. eli jollei ole omaa pihaa niin se puutarha tehdään sitten parvekkeelle.

6. Liikenne ja tiet
Kolme kaistaa käytössä moottoriteillä (saisi kyllä olla suomessakin).
Kova kiire liikenteessä vauhdit päätä huimaavia, autoja hajoaa tien varsiin. 
Jos loppuu bensa kesken matkan siitä saat sakon, mutta se on sitten oma moka. 

7. Elämäntapa
Saksalaisilla ei ole KIIRE missään muualla kuin liikenteessä. Iloista kansaa kaiken kaikkiaan.

8. Kieli ja asiakapalvelu
Asiakaspalvelu kaupoissa on iloista ja ystävällistä. Puhuvat enimmäkseen saksaa eli henkilökuntaa on koulutettu puhumaan vain saksaa. Onneksi löytyi kauppoja joissa "suostuvat" puhumaan englanniksi. Yhdessä kaupassa myyjän silmät suorastaan pyöristyivät, kun kuuli minun olevan suomesta. Ilmeisesti suomalainen on saksassa sama kuin afrikkalainen suomessa eli suuri ihmetyksen aihe. Vähän minua alkoi hupaisasti naurattamaan tuossa liikkeessä, mutta kyllä minulla ja myyjällä olikin sen hetken hauskaa, kun siellä asioin.

9. Hintataso
Hinnat ovat ehkä minimaalisen enemmän edullisempia kuin Suomessa, sen tekee varmaankin tämä edullisempi verotukanta.

10. JOULUMARKKINA
Nää saksalaiset vetää oikeesti joulun ihan överiksi, siis ne torit .. huh.. ne on todellakin näkemisen- ja kokemisen arvoiset. Ei niistä oikein osaa edes kertoa, kun silmät pyörii ympyrää ja on ihan äimän käkenä.  Aivan ihatuttavia kojuja toinen toisensa perään, makkara no se perinne makkara vetää ihmisiä puoleensa kuin mehiläinen hunajaa. Maistoin minäkin sitä makkaraa ja korviani myöden olin ketsupissa, sinapissa ja siinä tulisessa tahmassa. 

Siinä olikin ne 10 oma käskyä saksasta. 

Jos olet menossa saksaan ja Augsburgiin niin tee etukäteen matkasuunnitelma ja mieti mihin tahdot. Augsburkissa on paljon kultturellista katseltavaa ja historiallisesti merkittäviä paikkoja. Meiltä jäi näkemättä vielä paljon juttuja, joita olisin tahtonut nähdä, mutta aika loppuu matkallakin kesken. 

Turistit saavat melko rauhassa liikkua ja olla, joten tykkäsin kovasti kaupungista ja sen elämästä. Mukava tunnelma jäi reissusta ja päätettiin, että tuonne me mennään vielä uudelleen. Pakko päästä, ei sitä yhdellä kertaa kerkiä kaikkea kivaa näkemään. 
Kesäkaupunkina Augsburg on varmasti kaunis ja siellä on myös eläintarha, jossa emme käyneet, sekä raatihuoneet ja ne monet kirkot. ym.. ym.. 
Domissa käytiin ja siitä tulee sitten seuraavaksi postaus eli tämä saksa postaus tulee monena osana, koska aika paljon kerittiin kokemaan ja näkemään tälläkin reissulla. 

Sitten viimein ja vihdioin kuviin.

Kadut ovat osasta kaupunkia mukulakiveä. Kiinnitin huomion saksalaisiin roskiksiin, ne olivat vihreitä tai keltaisia. Aika hassun värisiä ja se jokseenkin pisti huvittamaan. 
Naakat lähtivät parvessa lentoon ja sain napattua parven valokuvaankin. 


Näitä jänniä vesiuomia riittää joka puolella kaupunkia.




Rakennukset ovat aika saman tyylisiä kuin esim: Turussa, Porissa tai Helsingissä. Aivan ihastuttavia ikkunoineen ja rakennustavaltaan.


Tässä kohtaa tuli pieni ahaa elämys.
Väripläjäys taloissa, keltaista, punaista, sinistä. Luonnossa vielä hienomman näköisiä antiikin kauniissa väreissä.




Näitä pieniä puroja meni siellä ja täällä ...




Siskoni taisi olla reissun linssilude, kun kuvia katselee jälkeenpäin niin se on jotenkin ujuttanut itsensä melkein kaikkiin katukuviin. Taina on niin reipas liikkeinen, että en kerinnyt rauhassa kuvaamaan, kun aina oli joku auto, ihminen tai porukka kuvissa mukana. 


Tämä katu oli aika ilmiömäinen kokemus. Ihan tuossa talon vieressä kivijalan juurella kulkee vesi joku puron tyyppinen. Talojen ovien kohdalle on tehty sillat, että niistä pääsee ylittämään veden ja oli ne kyllä hauskasia juttuja. Monet ovat kuulemma sanoneet, että Augsburkissa on tälläisiä vesijuttuja enemmän kuin koko venetziassa yhteensä. Tiedä sitten, kun sinne asti ei vielä olla päästy matkustamaan, mutta ehkä jonakin päivänä sekin sitten tulee tehtyä. 


Punainen tupa, mutta ei sentään perunamaata.
Näitä väritäpliä löytyy pitkin kaupunkia. Antiikin värit kiehto minua eniten näissä taloissa. 

 Ikkuna luukut ihan katutasolla. Niin söpöjä.


Mitä sitä kana ihminen ei tekisi lomareissullakaan. No pitäähän niitä puluja, ankkoja, sorsia mitä ikinä eteen osuukaan. Kuvata ja moneen kertaan eri suunnasta. 


Nämä tornit Augsburkin keskustassa ovat toimineet aikanaan vartiotorneina. Näitä on vielä jäljellä muutamia pitkin kaupunkia, ja muuria. Muurit suojasivat sotien aikana ja estivät pääsyn ulkopuolisilta kaupunkiin. 



Augsburkin keskustorilla on talo jonka ikkunoihin oli tehty joulukalenteri. Siellä oli yksi ikkuna avattuna kuten kalenterissa kuuluukin. 
Nämä ovat kyllä nyt niitä niin super..hyper.. överi joulujuttuja, mutta aivan ihastuttavia. Saksalaiset ovat todellakin jouluhullua kansaa. 


Kiinalaisessa ravintolassa käytiin syömässä ja siellä ruoka oli ihan super hyvää.
Tainan synttäripäivä oli 1.12. juuri se päivä, kun saavuttiin saksan maalle. Sitä sitten samalla juhlistettiin. 


Siellä ravintolassa soi syntymäpäivä laulu vähän väliä. Oli vissiin muutamalla muullakin synttärit samana päivänä. Kovasti Riku yritti, että olisivat sen soittaneet myös siskolleni, mutta sen sijaan tarjosivat juoman. 


No se makkara käivärä... jus se perinne makkara, jota söin ja olin korviani myöden sotkussa. 


Kojut oli niin täynnä tavaraa, että ei niihin edes uskaltanut koskea. 
Enimmäkseen vain katselin ja imin ideoita 4H-kerhoa varten, jos näistä nyt sitten mieleeni mitään jäi.





Kävästiin paikallisessa ostoskeskuksessa, josta sitten ostin elämäni  ensimmäisen merkkilaukun. No kai nyt jokaisella naisella pitää olla yksi cuessin laukku joka on ostettu ulkomailta. 
Joulukuusikin on pikkuisen isompaa mallia kuin suomen ostareissa. 


Kiitos, kun poikkesit. 
Tässä sinulle hieno ja kokemus rikas matkakohde. Suosittelen ehdottomasti ja jäi positiivisella tavalla mieleen. 


Seuravassa postauksessa kierretään Dom eli Augsburkin tuomiokirkko läpi.

1 kommentti:

  1. Kiva reissu teillä on ollut. Tytär kävi kesällä Berliinissä ja kehui paikkaa kovasti ja tykkäsi muutenkin Saksan kansainvälisestä tunnelmasta.
    Ihanaa tapaninpäivän iltaa sinulle TaRa <3

    VastaaPoista

Augsburg 1.12.-4.12.2018

Saksan maa tuli tutuksi joulukuun alussa. Tehtiin perheemme ensimmäinen ulkomaan matka saksaan. Tämä oli myös meille kaikille neljälle ens...